Natsit hyvän asian puolesta

Tänä joulukuussa rauhan, ihmisrakkauden, demokratian ja monikulttuurisuuden tuulilta eivät säästy natsitkaan. Tällä sivustolla voi käydä tekemässä lahjoituslupauksen jossa lupaat lahjoittaa tietyn määrän rahaa -sanotaan esimerkin vuoksi euron- per itsenäisyyspäivän kulkueessa marssiva natsi. Sähköpostiin saapuu 7.12. poliisin tieto siitä kuinka monta natsia marssimassa näkyi, sekä ehdotuksia hyväntekeväisyysjärjestöistä joille summan voi valita lahjoittaa. 

Tätä kirjoitettaessa jokainen kulkueeseen osallistuva natsi tuottaa hyväntekeväisyyteen jo lähes 550 euroa, ja summa nousee koko ajan.

Autetaan yhdessä natseja tekemään hyvää! 💓 Lahjoituslupauksen tekemisen lisäksi myös kampanjasta tiedottamiseen osallistuminen on hyvä työ.

posted under , | 0 Comments

Parempia uutisia

Taas on mennyt yksi viikko unten mailla. Uutisia kurkkiessa näyttää siltä, että en ole menettänyt mitään, vaikken olekaan voinut seurata maailman (ja Suomen) kurjistumista ihan reaaliajassa. Kun aiheesta stressaaminen ja kiukuttelu on muutenkin minulle kiellettyä, ajattelin listata parit arkiset hyvät uutiset vuoden varrelta. Ehkä joku teistäkin kaipaa muistutusta siitä etteivät huonot uutiset ole koko totuus maailmanmenosta.

Kasvissyönnistä eri versioina on tullut kuluneena vuonna iso ruokatrendi. Markkinoille on tullut nyhtökauran ja härkiksen kaltaisia kiinnostavia uutuustuotteita. Yhä useampi ihminen on myös kekannut, ettei kaikkiruokaisuuskaan suinkaan tarkoita sitä että lihaa pitäisi syödä joka aterialla, tai edes joka päivä. Yleiseen tietoon on tullut myös, että on olemassa herkullisia kasvisruokia joiden voimalla jaksaa vaikka olisi ammattiurheilija. Muutos on hyväksi sekä ympäristölle että kansanterveydelle. 

Myös tavaraähky on valtavirtaistunut. Tavarapaljous ei enää ole tavoiteltavaa, ihailtavaa eikä menestyksen symboli. Raivaus ei sinänsä ole erityisen ekologista niin kauan kuin käytetylle tavaralle ei ole huomattavasti nykyistä suurempaa kysyntää. Myönteistä on silti se, että tavaraähky on myös erinomainen syy pohtia kriittisesti omaa kulutuskäyttäytymistä ja omia tarpeita. Ehkä määrän sijasta voisi panostaa laatuun? Ehkä kaikkea kivaa ei ole pakko omistaa? Onko tarve "päivittää" periaatteessa hyväkuntoisia ja toimivia esineitä todellinen tarve ensinkään? Pääsisiköhän jatkuvasta raivaamisen tarpeesta jos ostaisi vähemmän? Miten tämänkin vuoden hittilahjoiksi povataan juuri sellaista elektroniikkaa, hittilelua ja muotihärpäkettä jonka voi jo etukäteen luvata muuttuvan turhaksi roinaksi muutamassa vuodessa? Voisiko valita viisaammin? Onko enemmän aina parempi, vai olisiko yksinkertaisempi elämä sittenkin mukavampaa? Kun tarpeeksi moni miettii tällaisia, on käsillä iso muutos kohti kestävämpää elämäntapaa.

Muutama ilmastoskeptikko jaksaa vielä meuhkata lehtien kommenttipalstoilla, mutta yleinen tahtotila näyttää kääntyneen kohti halua hillitä ilmastonmuutosta vaikka on yhä hiukan epäselvää miten, sekä se halutaanko kaikki tarpeelliset toimet tehdä niin nopeasti kuin olisi syytä. Jostakin on kuitenkin aloitettava. Demokratiassa ja markkinataloudessa kansan vakuuttuminen ilmastonmuutoksen hillitsemisen tarpeellisuudesta on yhä suuri voima. Päästövenkoilu ei enää ole coolia, ja markkinauskovaisillekin on alkanut valjeta että elinkelvoton planeetta on talouskasvulle aivan hitonmoinen pitkän aikavälin hidaste. Tästä on hyvä jatkaa.

Mustana perjantaina: palveluiden kuluttamisesta

Tänään osa kansasta on ihmetellyt Black Friday-tarjousjuhlia. Toiset taas ovat viettäneet Älä osta mitään-päivää. Jälkimmäisen kansanosan perinteisiin kuuluu paitsi pohtia kulutustottumuksia ylipäätään, myös muistuttaa sitkeästään että tavaran sijasta voi kuluttaa elämyksiä. Läheisille voi antaa aikaa, käydä vaikka elokuvissa.

Voiko ihan todella? Rakentaminen on tunnetusti luonnonvaroja kuluttavaa puuhaa, ja useimmat rakennukset kodeista työpaikkoihin ja harrastuspaikkoihin ovat tyhjillään ison osan vuorokaudesta. Tänäkin aikana ne ovat lämmitettyjä, kaupalliset rakennukset ainakin osittain valaistuja ja ilmastoituja. Tilat vaativat myös siivousta, huoltoa ja välillä remonttiakin. Elämysten ja palveluiden tuottaminen ja jopa kuluttaminenkin vaatii yleensä myös tavaraa vaikka itse elämys olisikin aineeton: harrastusvälineitä, tarvikkeita ja materiaaleja, erityistä vaatetusta, työvälineitä ja niin edelleen. Usein elämysten ja palveluiden luokse pääseminen vaatii myös liikennöintiä. Eiköhän juoni ala olla tässä vaiheessa jo selvä: elämykset ovat kätevä tapa piilokuluttaa.

Konkretisoidaan vielä vähän, ja otetaan tarkasteluun elokuvaretki. Elokuviin mennään ekologisesti bussilla, mutta jos elokuviin ei olisi menty, bussikyytiäkään ei olisi ehkä tarvittu. Tulee ostettua karkkia tai käytyä syömässä, onhan elokuva usein koko illan projekti. Elokuvasta nautitaan elokuvateatterissa joka on yleensä suurehko tila jolla on käyttöä pahimmassa tapauksessa vain joitakin tunteja illasta, parhaassa tapauksessa ehkä puolet vuorokaudesta. Varsinainen kulutus kuitenkin alkaa vasta istuutuessamme penkkiin. Yksi vihje: lopputekstit. Niistä saa kalpean aavistuksen niistä resursseista jotka ovat uponneet elokuvan tekemiseen. Materiaali- ja liikennekuluja voi yleensä vain arvailla. Emme oikein pääse yli siitä seikasta että elokuvissa käymällä olemme osallistuneet näiden kulujen syntyyn, ja jopa rohkaisseet tuottamaan niitä. 

Edellä kuvatusta retkestä voi tietysti pihistää muutamassa kohdassa. Mutta ovatko ne kohdat olennaisimpia? Entä onko pihistelytunnelma ylipäätään elämystä suurentava juttu? Tietysti voi myös sanoa, että Hollywood-hitin tapauksessa henkilökohtainen osuutemme on pienenpieni. Emmekä konkreettisesti rohkaisseet ketään elokuvantekoon paitsi palkitsemalla asiakkuudellamme jo tehdyn tuotteen. Eikä parin ihmisen jaloa kieltäymystä olisi kukaan huomannut. Alkaako kuulostaa tutulta? Jos näillä argumenteilla ei voi puolustella massatuotetun tavaran kulutusta, miten ne alkaisivat nyt äkkiä toimimaan? Huonon omatunnon voimalla, luulen ma.

Johtopäätös: yksi kuluttamisen tapa ei välttämättä ole toista parempi vain sillä perusteella että itselle jää tavaran sijasta vain kaunis muisto. On tarkasteltava kriittisesti kaikkea kuluttamista ja otettava vastuuta kaikesta. On mietittävä kuluttamisen tarpeellisuuden lisäksi myös sitä, mitä hyvää voisi tuottaa itse.
Kulutuksen painopisteen viilaamisesta voi olla paljonkin hyötyä oman elämän vihertämisprojektissa -mutta voi olla myös olematta. On ilman muuta parempi käydä lenkillä pururadalla kuin shoppailemassa, mutta onko ilta elokuvissa varmasti parempi kuin parin lankakerän ostaminen töistä tullessa ja illan kuluttaminen tarpeellisten lapasten neulomiseen? Tavallaan on rasittavaa ajatella, että elämäntavan kohtuullistamisessa oikoteitä on tarjolla niukanlaisesti. Kokonaisuuden ajattelemisesta ei tahdo millään päästä eroon. Viimeiseksi lohdulliseksi ajatukseksi jääköön, että monimutkaisuus tarkoittaa toisaalta sitä että vaikka yhtä ylivertaista elämäntapaa on vaikea löytää, on olemassa paljon ihan hyviä ideoita joiden pohjalta voi lähteä vihertämään omaa elämäntapaansa tavalla joka ei ole ylitsepääsemättömän vaikea ja ankea. Täydellisyydentavoitteluhan ei ollut se etiikan perusidea, hyvän elämän löytäminen sitäkin enemmän.

Syksyn suuri muotinumero: Valo/ Fall Style Guide: Light

Eilen aamu- ja iltapimeyden välissä oli muutama hämärän tunti. Tänään tarjolla on lisää sitä samaa. Syksyn suuren muotinumeron teemana on tänä vuonna valo. Kimalle. Heijastimet. Paljetit. Emme ole saaliseläimiä vaan kaamosmasennukselle alttiita Afrikasta karanneita, miksi siis piilottelisimme pimeässä? Sitä paitsi, täällä tavarataivaassa on niin paljon tapoja tuoda hohtoa talven pimeyteen, että jokaiselle varmasti löytyy jotain sopivaa, lähtökohdista ja tyylistä riippumatta.

Innostuin meikkaamisesta kun silmänalukset alkoivat unihäiriöilyn myötä tummua enemmän kuin laki sallii. Olin tietysti yhtä kaunis kuin aina ennenkin, eipä vain huvittanut tiedottaa jokaiselle vastaantulijalle ongelmaisuudestani. Sitten keksin, että puuha on oikeastaan ihan hauskaa, siis terveellistä. Koska kauneus on sisäistä, meikki ei tietenkään kaunista ketään. Mutta sekin puuha on mahdollista valjastaa valon ja kevytmielisyyden palvelukseen. Parhaat hauskanpitomeikit ovat myös itsessään hauskoja. Too Facedia ei saa Suomesta, mutta sitä vartenhan ulkomaiset verkkokaupat on keksitty. Sydänposkipuna jänödetaljeilla on NIIN mun juttu. Samoin muutkin kimaltavat sydämet.

 photo DSCN0915_zpsdbhgkgmp.jpg

Yesterday was a very dark day, and today is no better. Therefore, today is a good day to post about this fall's hottest trend, Light. Glitter. Reflectors. Sequins. We are not prey animals, so why would one hide in darkness? Besides, there are so many ways to add light into one's fashion statement that everyone finds something, no matter one's taste or lifestyle.

I became interested in makeup as dark circles around my eyes grew into epic proportions. Of course, I was as beautiful as always, I just wasn't comfortable with every random person seeing that I may have problems in my life. Then I decided that applying makeup is actually fun, and therefore healthy for me. Because beauty comes from the inside, makeup doesn't really beautify anyone. But like many other everyday things it is something that can be made to serve light an light-heartedness. In my opinion, best makeup products are also cute. Too Faced is a brand that is not available in Finland, but that is why we have internet, right? Heart-shaped blush with rabbit detail is SO my thing. Just like other glittery hearts...

 photo DSCN0916_zpsz1vfh2xj.jpg

Virkkalassa suosittu tapa tuoda hohtoa pimeään on heijastinpitoinen pukeutuminen. Kaikkein kuumin asuste tänäkin vuonna on heijastinliivi. Nyt minullakin on, odottamassa sitä hetkeä että virta taas riittäisi lenkkeilyyn. Tyylikkäintä on yhdistää heijastinliiviin taiteellisesti muitakin heijastimia.

Here in Virkkala popular way to bring light into darkness is wearing lots of reflectors. The hottest accessory is always reflector vest. Now I finally have one too, waiting for the moment I feel like going out. Most stylish people wear smaller reflectors with their vests.

 photo DSCN0904_zpskjbnjvqo.jpg

Kun pimeys saa seurakseen liukkauden, voi asuun yhdistää vaikka hienot nastalenkkarit. Olen kuullut näitä sanottavan mummokengiksi, ehkä raajojen katkominen edustaa sitten nuoruus ja hulluus- kategoriaa. Heijastavat ötökät loistavat tietysti pimeässä.

When slippery roads join with darkness in order to make times even more miserable, one can add studded sneakers. I've heard that these are also known as granny shoes- in which case breaking ones bones in impractical shoes is probably considered cool, and youthfully foolish. Reflecting bugs look cute in the dark.

 photo DSCN0887_zpsfmlfh9ne.jpg

Joskus valoksi riittää vain annos väriä siellä missä tavallisesti näkee vain synkkyyttä. Iloisen värisiä talvitakkeja on jostain syystä vaikea löytää. Ongelma ratkeaa kuitenkin kätevästi tarpeeksi ison hartiahuivin avulla. Itse tehty, lämmin huivi on hyvä kuten minun kannettava lumikinokseni.

Sometimes subtler color or sparkle is enough to banish darkness. For some reason winter coats in pretty colors are hard to find. Good thing there are shawls. A homemade shawl, such as my portable pile of snow, is always a good choice.

 photo DSCN0908_zpspwz5fvcy.jpg

 photo DSCN0913_zpsnw0w2sv2.jpg

Uudempi syyssuosikki on tämä venäläinen ruusuhuivi jossa on värin lisäksi kukkia kuin kesäpuutarhassa. Huomatkaa mitä se tekee takin mustuudelle! Tämä kun on päällä, niin ei tarvitse pelätä että kaamosmasennus liittyisi elämän haasteiden jatkoksi. Hyvässä lykyssä vastaantulijallekin voi tulla parempi mieli.

A more recent favorite is this Russian shawl that has flowers like a summer garden. See what it does to my black raincoat! This elevates my mood, and hopefully makes others a little happier as well.

 photo DSCN0918_zps0xztdf5g.jpg

Ja joskus voi tietysti käyttää ihan rehellistä kimalletta. Sitä on saatavilla monessa muodossa, mikä auttaa kimalluksen ujuttamisessa arkisimpiinkin asuihin. Kuvassa kimaltava kynsilakka, irtoglitteriä ja lumitähti-rintakoru.

Let's not forget honest glitter, sometimes it's all you need. Sparkle is available in many forms and therefore wearable in most everyday situations. Pictured: glittery nail polish, loose glitter and a sparkly snowflake brooch.

 photo DSCN0921_zpsaardjsom.jpg

Onko valo ja kimallus muotia teilläkin päin? Mistä kannettavista valonlähteistä pidätte eniten?

Is light and sparkle fashionable where you live? What portable sources of light do you like best?

posted under , , | 2 Comments

Muistilappuja itselle: mahdollisuuksista ja niiden rajoista

Maailma tuntuu menevän hullumpaan suuntaan nyt erityisen reipasta vauhtia. Ja mitä teen minä? Minä istun nätisti vaihtopenkillä, yritän rentoutua ja noudattaa määräystä tehdä ja ajatella vain kivoja ja kepeitä asioita. Stressaavien asioiden ajattelemisen lisäksi jopa lyhyet puhelinkeskustelut ovat vältettävien asioiden listalla- ja sen mukana melkein kaikki ne asiat joita terveenä puuhastelisin. Kieltäytymistä hyödyllisten ja mahdollisesti tärkeiden asioiden tekemisestä on pitänyt harrastaa...no, enemmän kuin minun kannattaa pidemmälti ajatella. Joudunko tosiaan pitämään sairaslomaa myös eettisyydestä?

Lopulta älysin vaihtaa näkökulmaa ja alkaa miettimään, mitä kaikkea voin yhä tehdä. Aluksi lista tuntui surkean lyhyeltä, mutta sitten minulle alkoi valjeta että vaikka työntekoa etäisestikään muistuttavat maailmanparannuspuuhat eivät onnistu, moni tärkeä asia onnistuu. Ehkä niihin olisi jopa hyvä kiinnittää enemmän huomiota nyt kun tilaa on kerrankin kunnolla, ovathan ne päässeet terveinä päivinä lähes unohtumaan näyttävämpien viritelmien alle.

Voinko yrittää yhä olla valona? Voin. Voinko rakentaa kodistani rauhallista, voimia tuovaa paikkaa? Siihen on suorastaan erinomainen tilaisuus kun poistuminen täältä on niin hankalaa. Voinko kasvatella ja kehitellä mielessäni argumenttien ja kritiikkien sijaan rakentavia asioita? Onko maailmassa juuri nyt varmasti suurempi pula soturiprinsessoista kuin prinsessoista jotka viljelevät kaikkea pientä, kaunista, haurasta ja hienoa? Vaikka en voi elää arvojeni mukaan samalla tavalla kuin terveenä, voin elää niiden mukaan uusien realiteettieni puitteissa. Hyveestä luopuminen arjen muuttuessa on amatöörien vaihtoehto. Minun siis pitää vältellä stressiä koska aivoni eivät nyt pysty käsittelemään sitä normaalisti. Hyvä on, mutta mistä lähtien kauniin arjen, rauhan ja kauneuden viljely on ollut stressaavaa? Sekin on laji jossa haasteet alkavat vasta ekspansiivisten pyrkimysten myötä. "Enemmän" ei kuitenkaan tarkoita vain suurempaa mittakaavaa, suurempia yleisöjä ja vaikuttavuutta. Se voi tarkoittaa myös laadullisesti parempaa ja rikkaampaa.

Ei ole mitään syytä ajatella että parasta mitä tässä voi tehdä on koittaa pelastaa normaalista elämänmenosta se mikä on mahdollista. Voin myös pyrkiä tekemään, rakentamaan, kasvattamaan ja viljelemään sellaisia asioita joihin normaalisti ei ole mahdollisuuksia. Mitä sellaiset asiat voisivat olla? Miettimällä se selviää, eikä järjenjuoksussani ole mitään ongelmaa. Voin yhä tavoitella hyvää 
-en ehkä aivan samalla tavalla kuin terveenä, mutta sitten vain täytyy ryhtyä luovaksi ja etsiä tämänhetkisestä arjesta uusia mahdollisuuksia. Hidasteet ja haasteet eivät ole esteitä.

Eikö olekin idealistista haihattelua ajatella että elämä on ihan pilalla heti kun realiteetit eivät ole miellyttävimmät mahdolliset? Eikö viisaus ole pikemminkin sitä että hyväksyy tosiasiat- ja pyrkii toimimaan mahdollisimman hyvin niiden puitteissa? Rajoitteetkin ovat lopulta enemmän näkökulmakysymys kuin miltä äkkiseltään näyttää. Se että en voi tehdä niitä asioita mitä voin tehdä tavallisesti rajoittaa kovasti...vain siinä tapauksessa etten onnistu keksimään mitään muuta potentiaalisesti yhtä hyödyllistä puuhaa.Vaikka kauniin arjen viljely kuulostaa jotenkin vähäpätöisemmältä kuin vaikka ympäristön puolesta argumentoiminen, asia ei välttämättä ole lainkaan niin. "Vain stressaavat ja kuormittavat asiat tuovat tulosta" ei ole luonnonlaki vaan masokismia vailla todellisuuspohjaa. Etiikassa sellaista lakia ei tunneta vaan hyvän tekeminen voi aivan hyvin olla toisinaan sekä helppoa että hauskaa, siis minullekin sallittua ja suositeltavaa. Stressi- ja sosialisointikielto eivät mitenkään itsestäänselvästi vie minulta kaikkia mahdollisuuksia parantaa maailmaa tehokkaasti -on vain löydettävä tähän realiteettiin sopiva tapa olla tehokas. Jos -eli muistaakseni kun- olen sitä mieltä että pienet, hiljaiset ja hauraat asiat voivat olla hyvinkin tärkeitä ja vaalimisen arvoisia, mahdollisuuksia voi löytyä hyvinkin paljon.

posted under , , | 3 Comments

Valkoinen marraskuu/ White November

Marrasaika on noin sisällöllisesti tänäkin vuonna taattua mustuutta. Ulkona vallitsi kuitenkin parin viikon ajan kaunis valkeus. Kun säätiedotus alkoi lupaamaan tavallisen vetisiä kelejä, ryhdistäydyin ja otin kameran mukaan lenkille. Niin voi säilöä aikaisen talven.

November is typically dark time in my life, and this year is no exception. Outdoors, however, we got to enjoy (extremely rare) white scenery for two weeks. When weather forecast promised return to more normal dark and wet weather, I took my camera out with me. That is how early winter can be preserved.

 photo DSCN0873_zpsfncowbye.jpg


Iso maisema oli talvipastellisen kaunis. Sen lisäksi kulkija pääsi nauttimaan kaikista talven pienistä ihmeistä. Jäniksenjäljistä...

Big scenery was beautiful in winter pastels. In addition, all the little beautiful things of winter could be found: hare tracks...

 photo DSCN0860_zps0mmixvwd.jpg

Talventörröttäjistä ja kauniista talven yllättämist pensaista...

...beautiful remnants of greener times...

 photo DSCN0864_zps0zccd7un.jpg


 photo DSCN0861_zpsvzzanb8d.jpg

Talvi näytti ihan siltä kuin pitääkin.

Winter looked exactly like it should.


 photo DSCN0859_zpskjaeonaz.jpg


 photo DSCN0869_zpsab0gmxby.jpg

Vain siellä täällä tarkkasilmäinen saattoi nähdä aavistuksen siitä ettei vielä eletty helmikuuta.

The evidence of the month not being February yet were subtle and required keen observation.



 photo DSCN0862_zpsgq385njv.jpg

Pientilakin oli muuttunut lumen ja jänisten valtakunnaksi.

Even Smallhold had turned into kingdom of snow and hares.

 photo DSCN0883_zpstc3zc2hv.jpg

Eikä tämäkään lintulautavuosi ollut se vuosi ilman uutta lajia ruokinnalla! Tosin nyt oli jo hilkulla: harmaapäätikka (Picus canus) on vilahtanut puutarhassa kerran aikaisemminkin, mutta ruokinnalla se ei ole tietääksemme vieraillut. Lasketaan uudeksi lajiksi, päätti isäntä. Riittävän loogista minulle. Joku rajahan on siinä kuinka monta lintulajia talviruokinnalla on ylipäätään mahdollista nähdä, mutta olen iloinen että sen rajan löytäminen siirtyi taas vuodella.

This year wasn't the first year without new species at our feeding. It was close now, though! Grey- headed woodpecker (Picus canus) has been spotted in our garden once before, but outside birdfeeding season. Therefore, T argued it counts as a new species at feeding. Logical enough for me. There has to be some limit in how many species it is even possible to see at our feeding, but I'm glad that finding that limit has been postponed by another year again.

 photo DSCN0892_zpsxtntmmln.jpg

Siltä varalta että märän ja pimeän marrasajan yli ei selviäisi ihan näillä kuvilla, tekeillä kyllä on myös perinteinen syksyn muotinumero...

Just in case that these wintery photos are not enough to survive through the dark season, I am working on my traditional fall style report...

Nosto: vuosi sitten ajateltua

Huomasin kirjoittaneeni vuosi sitten ihmeen ajankohtaiseksi käyneen postauksen maailman epävarmuuden luonteesta sekä siitä, miten siihen on hyvä suhtautua.


Minun pieni tekoni hitauden puolesta tänään on, että vietän ihan sataprosenttisen raatoilupäivän ja yritän vähän toeta marrasajan riepotteluista. Kaiken tarpeellisen ehtii myöhemminkin. Ja joskus, esimerkiksi minulle juuri nyt, levähdyshetki tulee tosi tarpeeseen.

Oletteko te ajatelleet edistää hitaampaa maailmaa jotenkin?

posted under , | 2 Comments

Trump vs. Clinton -selvä peli, mutta millä tavalla!

Jahas. Tänään onkin sitten sellainen päivä jona jokaisella itseään kunnioittavalla valtiotieteilijällä on jotakin kommentoitavaa Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Tässä omia ajatuksiani, ei missään erityisessä järjestyksessä.

1) Vaalien yllätyksellisyys paljasti sen miten etäällä media(eliitti) ja kansa on toisistaan. Rannikon suurten kaupunkien demokraattis-liberaalit kuplat poksahtelevat. Kansan hiljaisen enemmistön mielipide ja motiivit tuntuvat olevan gallupintekijöille arvoitus. Demokraatit ovat yleisesti ottaen olleet amerikkalaisten ulospäinsuuntautuneempi osa ja siten myös ulkomaailmaan päin enemmän äänessä. Tämä tulee muuttumaan samoin kuin Yhdysvaltojen politiikka ylipäätään, sillä republikaanit rynnivät voittoon laajalla rintamalla. Pelkkä Trumpin voitto ei ehkä riittäisi tähän, mutta yhdistettynä republikaanien menestykseen senaatissa, edustajainhuoneessa ja kuvernöörivaaleissa  rikkoo demokraattien ja republikaanien välisen kinastelun tasapainon ja antaa mahdollisuuden edistää merkittävästi republikaanista agendaa.

2) Ei sillä etteikö vastaavia ylläreitä olisi nähty lähiaikoina ennenkin. Suomessa Perussuomalaisten taannoinen jytky on jo alkanut osoittautua jöötiksi. Britanniassa oli Brexit. Länsimaiden vakiintuneiksi kuvitellut perusarvot ja -ideat ovat osoittautumassa kaikkea muuta kuin varmoiksi. Jotkut valtavirtapolitiikan ihmisoikeusmyönteisyyden ja vihertymisen puolesta kamppailevat ehtivät jo hengähtää. Todellisuudessa näyttää siltä että kamppailu takapajuisuutta, sulkeutuneisuutta ja luokkayhteiskuntaa vastaan jatkuu kuitenkin täysillä. Luokkayhteiskuntaa? Niin, vaikka Trumpin voittoa leivotaan rahvaan voitoksi, todellisuudessa hänen arvonsa tukevat seksismiä, rasismia, uskontojen epätasa-arvoa ja valkoista elitismiä jotka ovat muodostaneet vanhojen luokkarakennelmien perustukset. Onko liberaalidemokratian itsetyytyväisyys johtanut omahyväisyyteen jossa omien arvojen perusteita ei ole enää jaksettu puolustaa ja avata? Onko sen sisällä kehittynyt uudenlainen, mutta kansan syvien rivien näkökulmasta samaa vanhaa kuraa sisältävä elitismi?

3) Yllätyksellisyys kertoo myös aika paljon siitä miten eri todellisuuksia mahtuu tähän maailman ainoaksi supervallaksikin tituleerattuun valtioon. Ero Yhdysvaltojen sydänmaiden ja rannikoiden kaupunkikulttuurien välillä on aikaisemminkin tiedostettu. On kuitenkin ehkä ajateltu, että ns. flyover state:ien väki ja globalisaatiokehityksessä kärsineet alemmat yhteiskuntaluokat jättävät politiikan isojen ratkaisujen tekemisen viisaammille. Trumpin kannatus erityisesti näissä kansankerroksissa osoittaa, että globalisaatiossa alakynteen jäänet luokat ovat huomanneet että vaikka heiltä on viety paljon, äänioikeus on vielä jäljellä. Ja he ovat sisuuntuneet käyttämään sitä.

4) Tulipa taas mieleen, että minulla ei ole edelleenkään hyvää syytä muuttaa mielipidettäni siitä että paras valtiojärjestelmä ei ole demokratia vaan aristokratia (siis platonilaisittain määriteltynä). Demokratiassa kansa saa täsmälleen mitä ansaitsee, aina. Demokratiassa oikeus ja viisaus voittavat vain siinä tapauksessa että ne saavat enemmän ääniä. 

5) Ei sillä että Hillary Clinton olisi pystynyt profiloitumaan uskottavana oikeuden ja viisauden puolustajana, poliittisesta kokemuksestaan huolimatta. Hän edusti Clintonin dynastiaa ja siten valtaeliittiä. Jatkuvuus olisi miellyttänyt turvallisuutensa ja ennustettavuutensa takia markkinoita ja muita valtioita, mutta sen kanssa samassa paketissa amerikkalaisille myytiin nyt stagnaatiota, käsitystä siitä että nekään asiat joiden pitäisi muuttua ja joiden haluttaisiin muuttuvan, eivät tulisi Clintonin kaudella muuttumaan. Trump edustaa epävarmuutta- mutta ainakin hän edustaa jotakin muuta kuin vanhaa valtaa, ja monille epävarmuuden sisältämä riski oli siksi hyväksyttävä riski.

6) Ja kuten moni muukin on jo ehtinyt toteamaan, suuri voitto tämä on ennen kaikkea Venäjälle jonka kanssa Yhdysvaltain välit ovat viime vuosina viilentyneet. Putin nauttii Venäjällä suurta suosiota, ja kansa on kuullut Trumpin Putinia ihailevat puheet. Se voiko tätä suosiota kääntää suhteiden lämmittelyyn -tai haluaako kumpikaan tehdä sitä- onkin sitten aivan toinen juttu.

Virkkalan päivystävä vaalianalyytikko lopettaa tältä erää tähän. Millaisia ajatuksia USA:n presidentinvaalit ovat teissä herättäneet?

posted under , | 4 Comments

Pientilan siipeilijät /Freeloaders of the Smallhold have started loading

Lintulauta. Sehän se on talven saapuessa se iso juttu täällä päin. Ilmatieteen laitoksella kaivellaan säätilastoja ja pitkän aikavälin ennusteita ja mietitään, tuleeko talvi nyt ihan oikeasti eteläiseen Suomeen vai narraako vain. Pientilalla on tavattu kysyä tällaisista asioista siipikansalta. Vaikka kyllä ne kertovat kysymättäkin, koska tarjoilua ja palvelua olisi saatava.

Birdfeeder. That's the big happening around here when fall turns into winter. In Finnish Meteorologial Institute experts are browsing statistics and long term predictions and wondering, is winter really coming THIS early to Southern Finland or is this just a particularly well executed practical joke. Here in Smallhold we just ask our birds. In fact, it's not always even necessary to ask when they would like to be served and serviced.

 photo DSCN0836_zps1wy06hz9.jpg


Muutenkin lehtien harveneminen tarkoittaa lintujen esiintuloa. Seutukunnan päivystävä tilhiparvi ei
joka vuosi ehdi meidän puutarhaan vaan sitä on lähdettävä etsimään lenkkipolun varrelta. Tänä vuonna olimme kuitenkin onnekkaita.

When leaves fall, birdlife is revaled. Our local flock of bohemian waxwings is sometimes too busy to visit our garden and I have to go and find it conferring somewhere along my usual track. This year was a lucky year, though.

 photo DSCN0785_zps8zqgkkgv.jpg

Tilhet ovat niin kauniitakin. Ja niistä lähtee kiva, hiljainen sirinä. Tilhien ilmaantuminen on yksi marrasajan hyvin harvalukuisista hyvistä puolista.

They are so pretty birds. And I like the quiet, pleasant trill they make. Their appearance is one of the very few things I like about this time of the year.

 photo DSCN0798_zpsuird3eyz.jpg

Ennen lumisateita puutarhassa näkyi useampikin rastaslaji. Tähän kuvaan saimme tallennettua mustarastasneitojen neuvonpidon siitä lähteäkö vai jäädä. Useimmat päättivät lähteä, mutta muutama mustarastas päätti luottaa siihen että kylmän ja lumen myötä alkaa myös Pientilan legendaarinen tarjoilu.

Several species of trush were spotted in the garden right until the snow begun to fall. In this picture you can see three blackbird ladies discussing whether to stay or to go. Most of our blackbirds decided to go, but some decided to trust that along with snow and cold Smallhold's legendary food service will arrive.

 photo DSCN0794_zpsl0mfffrb.jpg

Tässä välissä minä tajusin, että 10. hääpäivä lähestyy, ja minun on syytä alkaa taas verestämään leivontataitojani. Tein sitten talven tulon kunniaksi tällaisen minttusuklaakakun (suklaakakkupohja, pätkistäyte ja kreemiruusukuorrutus). Ruusupäällysteiset kakut ovat olleet muodissa jo jonkin aikaa ja näyttävän päällysteen pursottelu tähtityllalla on kuulemma helppoa kuin mikä. No ei muuten ollut, vaikka sainkin kakun lopulta jotenkuten päällystettyä.

Then I realized that our 10th wedding anniversary will be soon and I really need to start refreshing my cake baking skills. So I made this welcome winter cake. It's a chocolate and mint cake with whipped cream rose swirl frosting. Rose swirls are supposedly easy to make with a star tipped piping bag. Ha! I'll just say that finally the cake did end up having a frosting consisting of some sort of  cream swirls.

 photo DSCN0800_zpsjw5dwvm9.jpg

Kakkuenergialla jaksoi sitten kunnostaa ruokintapaikan. Sitä seurasi perinteinen talven ensimmäisen ruokavieraan kyttäys. Pientilan kansanperinteen mukaan ensimmäisestä linnusta voi ennustaa talven kulun. Tämän vuoden ensimmäinen vieras oli tämä talitiainen joka katsasti sekä rasvatangon että lintulauan. Tulossa on siis ihan tavallinen talvi.

Energy from the cake was used to setting up our bird feeding for the winter. After that, I watched closely who would be our first guest. According to Smallholds' folklore the species of first bird on the feeding will foretell how the rest of the winter goes. This year, the first guest was this great tit who checked out both tallow bar and the birdfeeder.

 photo DSCN0821_zps5yibjt4o.jpg

Tiedotus pelasi jälleen, eikä mennyt kauaa kun lintulaudalla oli vilkas meno. Oravakin on jo nähty. Sekin elää! (Se ei ole itsestäänselvyys. Paikallisten oravien turvallisuuskulttuuri on kammottavalla tasolla mikä näkyy usein pieninä Virkkalantietä kirjovina liiskoina).

News spread fast and soon the usual gang was around. Even the squirrel has showed up. Hooray, it's alive! (This is not self-evident. Safety culture of local squirrel population is abysmal, which can be noted from frequent sightings of squished squirrels at the nearby road).

 photo DSCN0834_zpssw7le5n6.jpg

Miten lumen ja pakkasen käykään, ruokintakausi on nyt alkanut eikä paluuta hiljaisuuteen ole ennen kevättä.

Whatever happens to the snow and cold, bird feeding season has now started. There's no return to peace and quiet until spring arrives.

Uutta vuotta kehiin Arkonan kanssa

Marrasaikaa ei yksi lumisade näemmä hidasta, vaan lunta tulee pihan lisäksi pirttiinkin.

Samalla pihalla käynnistyy lintulauta. Sisällä lämpenevät takat ja sydämet. Tänä vuonna marrasaikaa valaisee 11. päivä alkaen Arkonan uusi versio debyyttialbumi Vozrozhdeniestä. Kyseinen albumi oli jo vanhana ja halvalla tehtynä versiona loistava. Nyt syntikat ovat vaihtuneet perinteisimpiin soittimiin ja Mashan puhdas laulu on täyteläisempää. Ja hyvältähän se kuulostaa, ei sillä että mitään muuta olisi odotettukaan.

Jotta odotus ei kävisi ylivoimaiseksi, on albumilta julkaistu jo paritkin maistiaiset: Pod Mechami ja kaikkien aikojen suosikkibiisini, nimikappale Vozrozhdenie lyriikkavideona. 

Olkaapa hyvä. Irtopiste sille joka bongaa videon taiteesta Ilmarisen tai Lempo-jumalattaren! 

posted under , , | 0 Comments
Vanhemmat tekstit

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Ladataan...

Followers


Recent Comments