Blogiarkiston aarteita, osa 2: vuosi 2010


Blogiarkistoa selatessa huomasin ilokseni, että tämä blogihan on parantanut menoaan kuin sika juoksua. Vuonna 2010 huomasin kirjoittaneeni sen verran monta uudelleen esiinnostamisen arvoista postausta, että päätin omistaa vuodelle kokonaan oman postauksen.Vaikka siitä tuli pitkä, paljon jäi poiskin. Esimerkiksi, syyskuussa maailma kääntyi vähän päälaelleen kun kokeilin koko kuukauden ajan elämää muotibloggaajana kuuden vaatteen haasteen kunniaksi. En nyt ala erikseen linkkailemaan, mutta hauskaa oli. Sittemmin asenteeni muotiakin kohtaan on hiukan pehmentynyt...

Tammikuussa pohdiskelin jälleen moraalista motivaatiota. Tämä taitaa olla todellisia lempiaiheitani. Toinen tärkeä postaus tammikuulta käsittelee mystistä pimeää jätettä, eli jätettä jota tuotamme vaan emme koskaan näe. Miten sen määrään voisi puuttua? Lumouduin myös kauniista talvesta tämän pienen tunnelmapalan verran.



Akateemiset kiinnostuksenkohteeni ovat (olleet) niin moninaiset että amanuenssejakin hämmensi. Yksi niistä on ollut paha: pahan filosofia, oikeussosiologia, -historia, kriminologia ja muut filosofian ja oikeustieteiden liepeiden tieteet kiehtoivat minua kovasti, ja valmistuttuanikin olen yrittänyt pitää yllä jonkinlaista tietämystä aiheesta. Murhaajalle kakkua  on postaus jossa pohdiskelen hiukan aihepiiriin liittyviä eettisiä pulmia. Synkkiä teemoja pohtii myös Väkivallan ilot, jossa mietin miksi Suomi on vuosikymmenestä toiseen niin väkivaltainen maa. Akateemisiin lempiaineisiini kuuluu myös tietoteoria. Tässä blogissa olen yrittänyt selvitellä tätä kiehtovaa filosofian alaa mahdollisimman maanläheisesti ja maallikkoystävällisesti. Maanläheistä lähestymistapaa edustanee tämä postaus jossa käsittelen totuuden arvoa ja vuonna 2010 kuohuttanutta Wikileaksia.


Suhteeni uskontoon on sen sijaan vähintäänkin monimutkainen. Tässä postauksessa paljastan, että hartaus saattaa käsittääkseni olla sittenkin hyve- myös ateisteille. Tässä erittäin suositussa postauksessa taas puolustan ateismia huuhaa-argumenteilta, ja samalla näette minut toisen tieteenharjoittajan kimpussa. Koska itse olen tätä nykyä polyteisti, pohdin postauksen verran ateismia myös tästä näkökulmasta. Armo? Ei kiitos! on kovasti tykätty postaus. Jumalan rakkauden lytättyäni oli kai ihan loogista käydä seuraavaksi jumalallisen armon kimppuun. Vuonna 2010 mielessäni oli myös kirjoittaa pieni postaussarja vodoun-uskonnon jumalista. Se typistyi jostain syystä vain yhdeksi postaukseksi. Koska jumalat ovat tunnetusti pitkäikäisiä, ehkä aiheeseen voisi vieläkin palata? Sen sijaan väärän jumalan valtakunnassa on nimestään huolimatta postaus joka käsittelee mainonnan kaikkialletunkevia lonkeroita. 


Te, Rakkaat Lukijat, pidätte usein paljon postauksista joissa käsittelen konkreettisia arkietiikan ongelmia. Maalla vai kaupungissa? on tilastojen valossa erityisen antoisa postaus, jossa yritin vastata kysymykseen, kumpi on eettisempi paikka asua.


Vuonna 2010 sittemmin vakiokamaksi muodostuneet kysymykset kulttuurien hankauksista ja maahanmuutosta pääsivät blogiini. Postauksessani Maahanmuuttaja on hyvä vihollinen, hain apuja sosiologian puolelta. Monien käytännöllisten filosofien tavoin olen myös hiukan innoissani sosiologiasta...ja kyllä, tiedostan itsekin että suuri tragediani elämässä on, etten ehdi opiskella kaikkea kiinnostavaa.


Joskus filosofilla on rankkaa, etenkin asiantuntijatehtävissä. Totuus tekee ilkeäksi on postaus joka valaisee vähän sitä, miksi vietän niin suuren ajan elämästäni toivoen ettei minun tarvitsisi poistua kotoa ikinä. Joskus menee jopa niin huonosti ettei edes pääse puolustamaan jaloja päämääriä vaan vain valitsemaan pienemmän kahdesta pahasta. Astetta kevyemmällä otteella, kerroin kesäkuussa sanoista joista pidän kovasti yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lopulta päädyin myös toteamaan, että vaikka epätoivoon olisi miten hyvät perusteet, tulee sitä silti vastustaa. Huolimatta ajoittaisesta rankkuudesta ja terveyden päälle käyvästä maailmantuskasta, filosofin elämän valinnut voi joskus kokea myös suuria ihmeitä. Esimerkiksi joulukuussa löysin tarunhohtoisen viisasten kiven omasta piironginlaatikostani.


Toisaalta, kotoaan ei tarvitse ihan välttämättä poistua voidakseen lumoutua avaruuden, varsinaisen tutkimusalani, ihmeistä. Jalokiviä satavat taivaat on postaus avaruudessa odottavista ihmeistä. Yleisesti ottaen olen esitellyt avaruusfilosofisia mietteitäni täällä blogissa aika vähän- lähinnä siitä syystä että ne ovat enimmäkseen tieteellisten artikkelien tai kolumnien raaka-aineita. Sellaiseksi päätyi lopulta tämäkin kirjoitus jossa käyn tapaamassa valtamerimaailman ajattelijoita.  Toki kauneuteen voi paeta myös päiväsaikaan, kuten tämä rakastettu postaus esittää. Ympäristöeetikolle onnea vuonna 2010 toivat myös Aldo Leopoldin ajatukset ja puiden istuttaminen.


Naimisiinmenosta toettuani olen alkanut pohtia myös perhe-elämän kummallisuuksia. Luottamus kotitehtävänä- postauksessa kysyn, miksi meidän on usein niin helppo alistua epäoikeudenmukaiseen yhteiskuntaan mutta niin vaikea totella itse valitsemaamme puolisoa. Myös itsevarmuus ja vastuu puolison hyvinvoinnista pohdituttivat. Maistettuani itse perheonnea sukupuoli- ja lukumääräneutraalin siviiliavioliiton puolustamisesta on myös tullut kirjoituksiini rakas aihe. Tähän liittyen, pohdiskelin myös, mitä merkitystä avioliitolla on jos siitä siivotaan jumalat ja turhat moralisoinnit.


Onko kohtuullistaminen elitististä? on tänäkin päivänä suosittu postaus, joka ei selvästi ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Loppuvuodesta huolestuin myös hyväntekeväisyydellä alistamisesta. Etiikan alaan kuuluu myös tämä joulukuinen kirjoitus, jossa pohdin ansionsa mukaan- ajattelun heikkouksia.


Kaikenlaisen ilkeyden, moralisoinnin ja toisten ihmisten turhan arvostelemisen vastustaminen on myös aina ajankohtaisia suosikkiaiheitani, onhan aikamme usein pinnallinen ja julma. Laiskuutta vaiko voimien puutetta? on yksi aika hyvä (vaikka itse sanonkin) kirjoitus aiheesta.


 Maan oikeudet taas on ympäristöeettinen postaus joka jäi mielestäni aikanaan kovin aliarvostetuksi. Ehkäpä uudemmat lukijat pitävät siitäkin? Ekoteoksi ehdotin vuonna 2010 muun muassa läheisten itsetunnon tukemista.


Aikojen synkentyessä olen myös ryhtynyt kirjoittamaan aggressiivisen ilmapiirin vaihtoehdosta, pasifismista. Tämä taitaa olla ensimmäisiä postauksiani aiheesta. Nykyään rauhalla on jo oman tunnisteensa. Aggressiivisen retoriikan vastapainoksi on joskus noussut keskustelussa kantaaottamaton maltillisuus, jota sitäkin ehdin kritisoimaan.


Kaiken kaikkiaan vuosi 2010 oli hieno, ajatuksen- ja seikkailujentäyteinen blogivuosi, jonka uudelleen eläminen piristi pariakin toipilaspäivääni. Viihtykää tekin. Seuraavaksi on jo viime vuoden ja viimeisen kokoelmapostauksen aika!

posted under |

2 kommenttia:

Avrora kirjoitti...

No herranjumala, taisin juuri löytää lempiblogini :D Täytyypä sukellella näiden tekstien uumeniin tänään..

Saara kirjoitti...

Tervetuloa, toivottavasti viihdyt!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments