Toipilasviikot esittää: Blogiarkiston aarteita, osa 1

Viimeisen vuoden aikana virtuaalipuutarhani kävijämäärät ovat nousseet huomattavasti. Olen suunnitellut jo kauan kaivelevani jonakin päivänä lähes 700 postauksen joukosta päivänvaloon joukon postauksia jotka ovat kestäneet erityisen hyvin aikaa tai olleet muuten vain erityisen suosittuja. Nyt tähän on ehkä paras tilaisuus ikinä, joten tässä tulee ensimmäinen osa johon olen poiminut postauksia vuosilta 2008 ja 2009. Toivottavasti jokaiselle löytyy jotakin mukavaa!


Filosofia kuuluu kaikille! on aivan blogin alkuaikoina kirjoittamani postaus jonka takana seison aivan yhtä tukevasti kuin sitä kirjoittaessani. Sopii niille jotka miettivät, mikä ihme tämän blogin idea on yksinkertaistamisen, venäläisen metallimusiikin fanituksen ja muun oudon menon ohella.Erityisesti postaus on omistettu Rakkaille Kollegoille.


On mahdollista, että Marrasyö on ensimmäinen sittemmin suosituksi tulleen Kauniita hetkiä-osaston postauksista. Pieni tarina pienessä sievässä olevasta blogistista Virkkalan pimeässä yössä.


Maallemuuttaneiden elämä on joskus todellista tragikomediaa. Sota hiirulaisia vastaan osa 2: Ruraalilegendoja kertoo tästä.


Lamed vav tzadikim oli aikanaan varsin suosittu postaus, josta selviää mitä iloa juutalaisesta mytologiasta voi olla eksistentiaaliangstin torjunnassa. 


Vuonna 2009 aloin hutkimaan uskontoa toden teolla. Ensimmäisten maalitaulujen joukossa oli rakastavan jumalan illuusio. Ylläpidin tasapuolisuutta ampumalla täyslaidallisen myös uusateismia päin kirjoituksessani Summa contra gentiles vm. 2009. Sen koommin yksikään katsomus ei ole ollut tässä blogissa turvassa. 


Yhteiskunnallinen huolestuneisuuteni ja huoleni kansakunnan huono-osaisista on myös osoittautunut kestoaiheeksi. Huhtikuussa 2009 kirjoitin aiheesta parikin aikaa hyvin kestänyttä kirjoitusta: Yksityistäminen on demokratian ongelma sekä Työttömyydestä ja ihmisarvosta johon kommenttiboksikeskustelu poiki toisenkin osan.


Vaatimattomuuden hyvettä käsittelevä postaus on edelleen yksi blogin suosituimpia. Samaa teemaa olen toki pyöritellyt paljon myöhemminkin. Myös totuudellisuuden hyve arjessa mietitytti. Suosionsa puolesta kannanottopostaukseni turkisten käyttöön on sellainen jonka rohkenen toivoa parantaneen maailmaa ainakin hiukkasen.


Ihmettelin myös historiankirjoitusta tässä postauksessa joka todistaa että joskus lyhempi voi olla parempi.


Metafysiikka on edelleen minulle rakkaimpia filosofian aloja vaikken ole ehtinytkään harrastaa sitä kovin paljon. Sillä on myös kovin teoreettinen maine. Tämä postaus pohdiskelee solipsismia, ontologian arkisia ulottuvuuksia ja ennen kaikkea yrittää osoittaa, että metafysiikasta on arjessakin paljon iloa.


Vuosi 2009 päättyi tarinointiin. Tässä on ensimmäinen satuni, jonka julkaiseminen blogissa arvelutti suuresti, mutta josta sain niin rohkaisevaa palautetta että olen jatkanut satuilua. Myös vuoden viimeinen postaus, Descartes lumisateessa, on jotenkin satumainen vaikka oikeastaan käsitteleekin tieteenfilosofiaa.


Joskus (okei, aika usein) mietin, että tästä blogista on kehittynyt kunnon sekametelisoppa. Ylimääräisten ajatusten tilkkuvakkana tämä ei ole tarpeeksi tieteellinen kelvatakseen vakavahenkisten filosofiablogien joukkoon, mutta useampikin ei-filosofi on muuten vain sanonut sisältöä vaikeaksi tai jopa läkähdyttäväksi. Arkistoja kaivellessani mietin, että ehkäpä molemmat haukut ovat hyvin ansaittuja. Mutta toisaalta, tämä on juuri sellainen blogi jonka pitäminen on minusta vieläkin tosi hauska harrastus. 

posted under |

3 kommenttia:

Marke kirjoitti...

Vanhat postauksesi vaikuttavat tosi mielenkiintoisilta;) Tutustun niihin myöhemmin paremmalla ajalla ja ajatuksen kanssa.

Liisa kirjoitti...

Olen täällä murehtinut itsekseni ja sosiaalisuus on ollut heikkoa. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan? Toivottavasti toivut sopivasti puutarhakauden alkuun, tänään Töölössä näkyi jo sipulikukkien nuppuja. Ihan kohta on kunnolla kevät!

Blogisi on juuri sellainen kuin pitääkin, kun itse nautit sen kirjoittamisesta.

Saara kirjoitti...

Kiitos, Marke, ja hauskoja lukuhetkiä.

Liisa: No ilman muuta :) Toipuminen on edennyt jo siihen pisteeseen että olen hiukan jaloitellut puutarhassa, pienten oksasaksien kanssa tietysti. Täälläkin näsiä, krookukset ja lumikellot ovat aloittamassa kukintaansa.

Se että pääsee viettämään aikaa taas pihalla on varsinainen ihmelääke sekä mielen murheisiin että fyysiseen nuutuneisuuteen.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments