Blogivuosi 2012: parhaat palat

Näin uuden vuoden aluksi parannan hiukan tapojani, ja julkaisen heti alkuun pienen koosteen viime vuoden suosituimmista tai muuten vain parhaista blogipostauksista. Tervetuloa selailemaan, uudet ja vanhat lukijat!


Tammikuussa pohdin perustarveorientoituneisuutta ja sitä miten perustarpeiden rempalleen jättämistä ei oikein voi paikkailla luksuksella. Eräs koko vuoden suosituimmista postauksista, Onko hyvän ihmisen oltava varakas?  osui niinikään heti vuoden alkuun. Presidentinvaalipeli alkoi käynnistyä, ja pääsin taas seuraamaan Virkkalan poliittista elämää aitiopaikoilta. Se poiki tämän postauksen jossa pohdin ennakkoluuloja, rakkautta, kristinuskon homofoobisuutta ynnä muuta.

Helmikuun aluksi heittäydyin hartaalle tuulelle ja pohdin suomenuskoista ajatusta sielullisesta luonnosta. Kauniit tunnelmat osoittautuivat kuitenkin hauraiksi kun presidentinvaalikampanjointi eteni ja homofobiaa alkoi velloa jopa Virkkalan rauhallisilla raiteilla. Ryhdyin vastatoimiin homostelu-teemaviikon muodossa. Viikkoon mahtui muun muassa pohdintaa rakkauden ja seksuaalisuuden itseisarvollisuudesta. Aloin myös pohtia, millaiset avioliitot ovat minun mielestäni moraalisesti paheksuttavia. Katsoin myös raamatusta, mitä Sodomassa ja Gomorrassa todella tapahtui. Helmikuu olikin varsinainen rakkauskuukausi- ainoa ei-rakkausaiheinen suosikkipostaus oli tämä postaus jossa pohdiskelin epäekologisten tuotteiden viherpesua yksinkertaistamisen eetoksen näkökulmasta. Kuun lopussa koitti kuitenkin karkauspäivä, joka sai minut pohtimaan rakkauden valtapelejä ja ennen muuta sitä miten niitä pääsisi karkuun.

Maaliskuu alkoi rauhallisesti lumihiutaleen ja tähden välissä. Ehdin jatkaa myös hiukan kestosuosikkiteeman, moraalisen motivaation, pähkäilyä ennen kuin elämä muuttui dramaattiseksi ja päädyin yllättäen sairaalaan leikkaukseen. Vaikka aivot jäivät pariksi kuukaudeksi sairaalan narikkaan, bloggaaminen jatkui pian, sillä se osoittautui yhdeksi harvoista puuhista joita voi tehdä selinmakuulta käsin. Maaliskuun puolella suuria ajattelun helmiä ei löydy, mutta uusia lukijoita ehkä kiinnostaa, että sain silloin kasaan blogiarkistojen pengontapostaukset koko blogin olemassaolon ajalta.

Huhtikuussa olin edelleen heikossa hapessa, mutta blogiarkiston lisäksi löysin myös luonnosarkiston josta ammensin postattavaa. Kaukana apinoiden planeetasta pohtii ympäristöetiikan kipupisteitä Apinoiden planeetta-elokuvan valossa. Pohdin hiukan myös nykypäivän mieskuvaa tässä postauksessa. Kun aloin pysyä jotenkuten tolpillani, päädyin seuraamaan professorien William Lane Craig ja Kari Enqvist väittelyä, josta järkytyin hieman ja tilitin erään vuoden suosituimmista vedoista. Reiluuden nimissä minun oli pakko tarttua samaan haasteeseen jossa epäonnistumisesta professori Craigia sätin, eli esitin ne keinot joiden avulla kuka tahansa teistä, Rakkaat Lukijat, voi käännyttää minut ateistiksi. (Tähän päivään mennessä kukaan ei ole yrittänyt.) Kodinhaltijan päivä koitti myös vuonna 2012 ja inspiroi minua postaamaan sen kunniaksi

Blogistania on kohdellut minua enimmäkseen silkkisin hansikkain (kun vertaa, ja etenkin kun ottaa huomioon, mistä kaikesta olen kirjoitellut ja mihin sävyyn), mutta keväällä tänne eksyi muutama kommentti jotka saivat minut ottamaan esiin blogin kommenttipolitiikan. Se on aina ajankohtainen aihe- ja mikä parasta, inhottavia kommentteja ei ole sen koommin tullut. Toivottavasti tämä vuosi sujuu yhtä hyvin!

Toukokuussa kylvöaika koitti tännekin. Kirjoitin ylös muutamia ajatuksia omavaraisuudesta omakotitontilla. Myös muita kevään merkkejä oli ilmassa, sellaisia jotka saivat minut pohtimaan kehonkuvaa ja sitä miksi jokaisella on oikeus ja velvollisuus rakastaa kehoaan sellaisena kuin se on. Ihmettelin myös, miten ääneen sanottu on joskus puoliksi tehty. Jatkoin myös hiukan arkisen tietoteorian parissa pohtien totuuden ja totuudesta välittämisen arvoa.

Kesäkuu koitti jo reippaammin: vaadin eutanasiaa lailliseksi ja itsemurhapillereitä apteekkeihin. Mietiskelin myös kauniin elämän haasteita. Muutin  mieltäni sen suhteen, tarvitaanko Suomessa uskonrauhan suojelua lailla. Arkista ympäristöetiikkaa pohdiskelin miettimällä, mitä tehdä jos (ja vuosi vuodelta enemmän kun) kirpputori ei ole aidosti kestävä ratkaisu kierrätyspulmiin.

Heinäkuussa tiedemaailmaa järisytti uutinen, jonka mukaan kauan metsästetty Higgsin bosoni tai ainakin sitä erittäin paljon muistuttava hiukkanen olisi löytynyt. Yritin kääntää jymyuutista selkokielelle. Luin Simone de Beauvoiria ja ihmettelin kotitöitä. Myös ihmissuhteet ja ainutlaatuisuus seitsemän miljardin lajitoverin keskellä mietityttivät. Kuun lopussa pohdin imagokysymyksiä, itsensä brändäämistä ja kulissien rakentelun haitallisuutta.

Elokuussa vietettiin hyvyys-teemaviikkoa. Sen helmeksi nousi postaus Aristoteleesta ja arkisesta hyvyydestä.
Netistä löytyi myös kiusaamisdraamaa, johon tartuin peräti kahden postauksen verran. Reaalimaailmassa Kola-kani oli alkanut jo kotiutua, ja inspiroi minut pohtimaan sitä miten olla valmiina rakkauteen. Samaan syssyyn pohdin lemmikkien pitämisen etiikkaa. Ruokavalioiden muuttuminen vuosi vuodelta tiedostavammiksi, terveellisemmiksi ja tyylikkäämmiksi innosti minutkin kehittämään oman ihmedieetin: Syö mitä eteesi pannaan- ruokavalio lupaa olla suhteellisen terveellinen, varsin eettinen ja vapauttaa ihmisen alituisesta tyytymättömyydestä sekä rasittavasta nirsoudesta. Elokuussa myös miesasiamiehet saivat minut analysoimaan, kuinka hyvin markkina-arvoni mahtaa jaksella, ja tosi heikostihan se jakseli. Huolimatta karmeasta todellisuudesta, jaksoin muistuttaa että jokaisen helpon naisen takaa löytyy itsetunto-ongelmainen mies. Näiden synkkien mietteiden jälkeen painuin terapoimaan haavoitettua naisellista itsetuntoani prinsessan valtakuntaan.

Syyskuussa mietin, mikä mahtaa olla downshiftaamatta jättämisen hinta. Tartuin myös siihen miten median diskurssit luovat ihmiskuvia ja jopa uusintavat naisia alistavaa kulttuuria. Havaitsin, että maalaismekkojen lisäksi myös rakkaus on vahvasti poissa muodista. Syyskuussa vietetty meikitön päivä sai minut pohtimaan laajemminkin, miten kauneus- ja muotiteollisuus saa tavallisetkin naiset inhoamaan luonnollista olemustaan. Koska tarpeelliselta näytti, annoin pari neuvoa siihen miten harjoittaa aitoa hyväntekeväisyyttä. Hieman samoissa tunnelmissa pohdin myös dopingia ja muistutin, ettei etiikka ole mitään ylevyystiedettä. Lisäksi pohdin vapauden ja viisauden hankalaa liittoa sananvapauskysymyksen yhteydessä. Ja siinä missä keväällä mietittiin omakotitontin valjastamista maataloustuotantoon, sadonkorjuuaika sai minut pohtimaan kotitarveviljelyn taloudellista kannattavuutta.

Lokakuussa syksy synkkeni, ja ajatukset alkoivat kääntyä puutarhasta sisätiloihin ja käsitöihin. Jäsentelin pari ajatusta siitä, mitkä ovat mielestäni kohtuullistajalle tärkeimpiä (tekstiili)käsityötaitoja. Pohdin myös rakkautta, ja siitä miksi riskinotto rakkaudessa kannattaa silloinkin kun se ei käytännössä kannata yhtään. Lokakuussa tein kuntavaalikampanjaa, mutta siinä sivussa löysin itseni myös pohtimasta synkkään sävyyn, miksi laillisuus jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla päätöksenteossa itsestäänselvyys, on kuitenkin usein käytännössä kovin vaikeaa.

Marrasaikana mietin, miten filosofi tyhmistyy vanhetessaan ja sitä että se on hieno asia. Suosituksi nousseessa postauksessa muistutin, että seksuaalinen vastuuttomuus ei parane siviilisäätyä päivittämällä vaan onnistuu hyvin avioliitossakin. Sairaslomailun jälkeen palailin hiukan kirjoittamisen pariin- ja löysin itseni ihmettelemästä, mitä ne muusat oikein ovat. Ihmettelin myös universumin laajenemista sekä Pahan Tekijänoikeusmafian hyökkäyksiä. Tein Hesarin uusavuttomuustestin ja huomasin, että maalaismekkojen ja rakkauden ohella myös arjenhallinta on poissa muodista.

Joulukuussa mietiskelin, kenestä oikeastaan puhumme kun puhumme Esivanhemmista. Uutisvirrassa loistivat kovat oikeistoavaukset, ja muistutin siitä että downshiftaaminen on aina vain parempi vaihtoehto yhä vimmaisemmalle ja kuluttavammalle oravanpyörän pyörittämiselle. Jokavuotinen Kysy mitä vain- tapahtuma sai minut pohtimaan pitkälti onnea, pahaa ja hyvyyden viljelemistä.

Sellainen oli blogivuosi 2012- ja sitten kohti uusia seikkailuja.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments