Blogiarkiston aarteita 2013

Taas alkaa olla aika kasata koko blogivuosi yhteen postaukseen.

Tammikuu lähti käyntiin lennokkaasti kun tulin kirjoittaneeksi koko blogin historian suosituimman postauksen. Oma valinta ajaa ihmisen lyömään puolisoaan ja sen jatko-osa mysteeri vailla mystiikkaa ruotivat perheväkivaltaa ja sitä miten pitkälle sitä yhä ymmärretään. 
Koska joulu on vaihtunut alekauteen, on nyt hyvä hetki muistaa ettei orjuus ole kadonnut maailmasta minnekään teollistumisen myötä. Päin vastoin, meistä jokaisen elämäntapa lepää orjatyön varassa. Minulle teki viime tammikuussa töitä 31 orjaa.
Toinen erittäin suosittu postaus käsitteli lapsettomuutta ja sitä miten se elämäntapalapsettomuus on samanaikaisesti syntisen helppoa että kamalaa...tai sitten ei.
Tammikuussa vietin myös feminismi-teemaviikkoa. Teemaviikon postauksissa mietin sitä, miksi miesten neuvot feministeille eivät aina saa lämmintä vastaanottoa, mistä johtuu jos kumppania ei löydy, epätasa-arvon siirtymistä virallisesta yhteiskunnasta kulttuuriin. Suositussa postauksessa kommentoin Hesarin julkaisemaa kirjoitusta Melissa Mäntylästä ja seksipositiivisuudesta.

Helmikuussa oli kylmä. Turkikset mietityttivät. Valoa talveen toi blogivierailu Peilikirjoituksen Marja Leenan luona. Pohdin rehellisyyden ja totuuden puhumisen haasteellisuutta. Yllättävän suosituksi nousi postaus jossa murehdin sitä miten vaikeaa on puhua suomenuskosta suomeksi Innostuin kansalaistieteestä. Luin Äärioikeisto Suomessa-kirjan ja mietin, miten äärioikeistolla on muutama ihan järkevänoloinen huolenaihe mutta silti täysin tuomittavat asenteet. Kaikkien näiden puhumiseen liittyvien vaikeuksien jälkeen huomasin lohdullisesti, että rakkaus on myös hiljaista.

Maaliskuussa kohistiin Pekka Himasesta. Minä kirjoitin siitä, millaista on mielestäni hyvä filosofia. Ihmettelin äärikristittyjen taistelua demonista toimintaa vastaan ja revin pelihousuni niin ikään äärikristittyjen mahdollisuus muutokseen-kampanjasta (ja menetin näiden kirjoitusten johdosta ystävän). Tulin kuitenkin nopeasti siihen tulokseen, että parempi on vain koittaa elää kunnian ihmisenä ja yrittää pärjäillä sen mukaan. Itsearvostus on kultaakin kalliimpaa- myös rakkaussuhteessa, siinä missä miellyttämisenhalun ja alistamisen kierre on paha paikka elää. Onneksi maailmankaikkeus ei petä eikä jätä, ja  taivaalla loisti yhä kaunis Andromeda. 

Huhtikuun aloitin pohtimalla pienimuotoisesti onnellisuutta ja elämän tarkoitusta. Entä onko onni kuluttamista? Pakenin yhä murheitani avaruusmietteisiin, mutta siirryin sentään Andromedasta läheisen avaruuden ihmeisiin.
Olen aina ollut sitä mieltä että etiikan kannalta ajateltuna pienet teot ovat arvokkaampia kuin yleensä ajatellaan. Siinä hengessä, julkaisin tämän kirjoituksen siitä miksi punaisia päin ei pidä kävellä. Työnsin sanaisen nokkani myös sukupuolittuneita ammattinimikkeitä koskevaan keskusteluun.

Toukokuussa paheksuin syvästi Veolia transportin päätöstä kieltää sikhibussikuskilta turbaani (Veolia ei muuten ole taipunut tämän kirjoittamiseen mennessäkään.) Mietin sitä miten yksinkertaistamisessa on usein tärkeintä oman egon kohtuullistaminen.  Pyykkäsin pesupähkinöillä. Ihmettelin, mitä tarkoittaa se kun sanotaan että tosi rakkaus odottaa, sekä sitä mistä johtuu se että etiikassa kaikki on usein mielettömän monimutkaista. Lopuksi kynäilin todellisen hittipostauksen: ajattelevan ihmisen konstit hulluksi tulemisen välttämiseen.

Kesäkuussa juhlin todellisuutta. Kesän kunniaksi myös miesten himokkaat katseet mietityttivät. Kirjoitin itselleni jälleen uuden julkisen muistilapun siitä miten aloittelijat taidot riittävät usein ihmeen pitkälle. Lueskelin filosofian klassikoita ja kirjoitin ylös mietteitäni Boëthiuksesta. Myös Ciceron ajatukset vanhenemisesta ansaitsivat mielestäni blogijulkisuutta.

Heinäkuussa sanainen piimäpyssyni oli taas ladattu. Yritin ampua alas suosituksi tullutta ajatusta siitä että kauneuskirurgia olisi jokaisen yksityisasia. Turkistarhauksen kieltävän lakialoitteen seikkailuista selvisi taas, että vaikeat moraaliset kysymykset pysyvät yleensä mukavan moniselitteisinä niin kauan kuin eetikoilta ei niistä kysytä.  Vaivuin hetkeksi epätoivoon jonka alhosta Puoliso ja puput minut jälleen kerran noukkivat ja mietin, että maailma, blogimaailma mukaanlukien on kaikessa viallisuudessaan enimmäkseen sellainen kuin sen halutaan olevan. Pohdin sitä, miten hyvä eettinen periaate kuuluisa kultainen sääntö oikeasti onkaan. Yritin noudattaa kymmentä käskyä ja epic failhan siitä tuli. Lopuksi vajosin miettimään, miten jumalatkin voivat olla synkkiä ja miten silläkin on paikkansa multiversumissa.

Elokuussa minulle oli haastavaa kirjoittaa siitä mistä tiedän. Otin kantaa työttömien kyykyttämiseen. Pohdin luksusta ja vulgaariutta. Mietin, koska syrjintä loppuu. Huomasin, että elämäni onkin pitsiä. Kävin elokuvissa katsomassa Elysiumin ja vajosin syviin mietteisiin. Ajattelin katedraaleja, hiisiä ja totuutta.

Syyskuussa en ehtinyt paljoa bloggaamaan, mutta ärisin seksuaalisen omistusoikeuden käsitteen paapomisesta kulttuurissa. Lisäksi pistin jakoon suosituksi tulleen postauksen 10 hyvää kysymystä ennen vaateostoksille lähtemistä.

Lokakuussa huomasin, että hauraudessa on puolensa. Pohdiskelin luokkaeroja välillämme, ja kirjoitin siitä että myös pahoilla on oikeuksia. Uusin ruokakohu muistutti minua siitä, että jos kuluttaja on kuningas, hän on laiska kuningas. Mietin myös ruokahävikkiä ja sitä miten sen kuriin pistäminen ei aina ole eettisesti aivan yksinkertaista. Palasin vakioaiheeseeni siitä miten pahalla yrittäminen ei ole järkevä vaihtoehto jos hyvällä ei tahdo pärjätä. Mietin myös, miten hyviä syitä ja selityksiä riittää maailmassa loputtomasti. Peräsin myös kunnioitusta mikrobeille.

Marraskuussa pohdin hartaudella kakkujen leipomista. Huomasin, etten tiedä, olenko hyvä ihminen. Mietin mitä eroa on parisuhteella ja rakkaudella ja luotasin menestyksen syvintä olemusta.

Joulukuussa säät olivat yhä synkkiä ja pimeitä, joten pohdiskelin valona olemista. Päädyin toteamaan, että yksityisyys on rauhaa. Talousasiatkin mietityttivät. Lisäksi pohdiskelin vaatimattomasti hyvän ja pahan välisen eron olemusta.

Bloggaajan vuosi 2013 oli raskaanpuoleinen, ja blogi tuntuu seurailleen samoissa tunnelmissa. Vuotta valaisivat kuitenkin mukavat, kannustavat (ja hiukan lisääntyvät!) lukijat. Hyvää uutta vuotta kaikille, ensi vuonna taas uudet jutut ja toivottavasti myös uudet tunnelmat!



posted under |

5 kommenttia:

sanna vehviläinen kirjoitti...

Hei - kertakaikkisen hyvä blogi. Oon tän vuoden puolella mukaan liittynyt lukija. Kiitokset ja hyvä uutta vuotta!

Zepa kirjoitti...

Kiitos tästä vuodesta ja voimia seuraavaan!

hannariikka kirjoitti...

Seuraan blogia, tulee syötteisiini. Nyt vasta tajusin miten monipuolisia aiheita oletkaan ehtinyt käsitellä yhden vuoden aikana. Hieno homma, kiinnostavia ja ajankohtaisia asioita. Tulee törmänneeksi sellaisiin juttuihin, joita ei välttämättä ajattelisi muuten. Hyvät blogit ovat jo lähes välttämätön uutislähde tänä klikkausjournalismin aikana. Kiitos.

eetu kirjoitti...

Kiitos viime(kin) vuodesta! Ikävää, että menetit ystävän. Toivottavasti tästä vuodesta tulee leppoisampi, mutta yhtä tuottoisa :)
(ja toivottavasti kommenttini tulee edes jonnekin, muutama edellinen on jäänyt kenties bittiavaruuteen...)

Saara R kirjoitti...

Sanna ja Zepa: Kiitokset teille!

hannariikka: Mukavaa että olet viihtynyt!

eetu: Katsoin spämmilaatikon johon on joskus kommentteja kadonnut, mutta nyt se oli tyhjä. Harmi että kommenttejasi on kadonnut.
Viime vuosi nyt oli mitä oli, katsotaan mitä tämä tuo tullessaan. Keittiörempan nyt alkuvuodesta, ainakin.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments