Blogiarkiston aarteita: Vuosi 2014

Tänä vuonna tämän postauksen kirjoittaminen on venynyt. Ja venynyt. Syynä on ajanpuute. Myöhään on kuitenkin parempi kuin ei silloinkaan, ja sillä mielellä olen nyt kasannut vuoden 2014 parhaat postaukset.

Vuoden aluksi pohdiskelin rakkauden, rahan ja vallan teemoja parisuhteessa. Huomasin, että vaikka Virkkalassa ei ole pökerryttävää määrää menomahdollisuuksia ja palveluita, täällä on kuitenkin kaikki. Sillä mielellä oli hyvä investoida kotioloihin. Keittiöremontti lähestyi ja bloggailin siitä useammankin postauksen verran- alkaen tietysti tärkeimmästä eli eettisistä näkökohdista.

Helmikuussa treenasin tyytyväisyyttä. Pohdin esineiden voimaa ja pysyväisluontoisen teknologiapaastoni vaikutuksia Sisämaailmaan. Jaoin käsitykseni siitä että elämme toiseksi parhaassa maailmassa, ja se on rankkaa. Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista velloi mediassa, mutta minusta alkoi näyttää siltä ettei sen tyyppisiä keskusteluja argumentoimalla voiteta.

Maaliskuussa remontti oli valmis. Minä ihmettelin kaunista uutta keittiötäni ja downshiftaajan syyllisyyttä. Muovipaastolle teki ainakin mieli alkaa -ja onhan se sitten jatkunutkin, silleen leppoisasti. Selvittelin tälläkin hetkellä ajankohtaista aihetta, eli sitä miksi puoluepolitiikkaan kannattaa mennä mukaan vaikkei poliitikoksi haluaisikaan. Jatkoin tyytyväisyysteeman työstämistä. 
Yhtäkkiä mediassa alkoi varsinainen pelko-teemaviikko, vaikka Pientilalla haastateltu asiantuntija eli Kola-kani oli vahvasti sitä mieltä ettei huoleen ole syytä.  Viikon aikana ehdittiin kuitenkin pelätä sivilisaation loppua, puolison uskottomuutta, työttömyyttä, toimettomuutta ja arvottomuutta. Itse lisäsin pinoon pelon halvan öljyn loppumisesta.

Huhtikuun aloitin argumentoimalla, että lamantorjunta ja downshiftaus sopivat todellisuudessa aivan mainosti yhteen. Oikeuslaitoksella oli jo viime vuonna kovia säästöpaineita, minkä kunniaksi ehdotin seksuaalirikosuutisista tutuksi tulleen uhrin syyllistämisen periaatteen lanseeraamista kaikkea rikollisuutta koskevaksi. Onkohan postauksen saama suosio kannatuksen merkki? Jatkoin tyytyväisyysteeman miettimistä, tällä kertaa pohditutti tyytyväisyyden mittaaminen. Vastasin pitkästi siihen silloin tällöin kohtaamaani syytökseen ettei minulle ole olemassa mitään pyhää. Puutarhassa tuli vietettyä aikaa ja pohdittua maalaisestetiikkaa. Raiskauskeskustelun jatkuessa intouduin kirjoittamaan vielä postauksen naisista ja naisten tavaroista, siis siitä etteivät naiset kuitenkaan ole tavaroita. Lopuksi puolustin epäonnistuneiksi tähdiksi usein tituleerattujen ruskeiden kääpiöiden mainetta.

Toukokuun alussa vierailin tapaamassa erään kaukaisen maailman oraakkelia. Kirjoitin suosituksi nousseen postauksen Jussi Halla-ahon hyvistä puolista. Tyytyväisyys mietitytti aina vain. Huomasin myös, että oikeudenmukaisuus on vaikea laji. Vaikeita ja ajatuksia herättäviä ovat myös pettymykset rakkauselämässä. Kaikesta huolimatta, tulin siihen tulokseen että kovassa maailmassa kannattaa koittaa pärjätä vain hyvällä.

Kesäkuussa ihmettelin tavaravuorta. Kirjoitin uhrin vaientamisen lyhyen oppimäärän. Törmäsin käsitteeseen ystävyysvyöhyke ja ruodin sitä vähän Aristoteles apunani. Valotin sitä, mihin downshiftaajien aika oikein kuluu. Ja sitten lähdimme viikoksi alohan maahan.

Alohan maasta riitti kuvia vielä heinäkuun alkuun. Kirjoitin siitä miten koskaan ei tosiaan voi tietää- ja miten sen kanssa on elettävä teki elämän isot valinnat miten päin tahansa. Raiskausteema nousi mediassa taas pinnalle, ja minä koitin selvitellä seikkoja jotka saattavat vaikuttaa seksuaalirikosten lievältä näyttävään rangaistuskäytäntöön. Loppukuusta pohdin sanan mahtia, joka on niin ikään tärkeä luonnonuskontoihin kuuluva teema.

Elokuun alussa kartoitin voimavaroja ja yksinkertaisuus pomppasi esiin.  Yritin pukea sanoiksi paljon ajatuksia herättäneen kohtaamiseni havaijilaisten jumalten kanssa. Varastamisen välttämisen kanssa minulla on yhä vaikeuksia... Mietin sitä miten ihmisiä nykyään kannustetaan avautumaan eräistä henkilökohtaisista asioista, vaikka ihmisen itsensä kannalta vaikeneminen näistä asioista voisikin olla viisasta. Yhteiskunnallisen ilmapiirin kovuus huoletti niin että aiheesta piti taas kirjoittaa. Mietin myös alkoholipolitiikan ristiriitaisuuksia ja sitä miten alkoholinkäyttö on toisaalta normi mutta toisaalta tästä väistämättä aiheutuvia alkoholihaittoja ei mukisematta hyväksytäkään. Huomasin, että vaatimattomuuden hyveen tavoittelukaan ei ole aina suoraviivaista.

Syyskuu alkoi synkissä mietteissä. Mitäs kun näyttää siltä ettei hyvä työ jää rankaisematta? Ja joskus hyväntekeväisyyskin voi selvästi olla väärin. Keskustelu lestadiolaisten ehkäisykiellosta sai minut havainnoimaan naisia holhoavia yhteiskunnallisia asenteita. Synkkyyden vastapainoksi laadin suosituksi nousseen listan asioista joita ei tarvitse hävetä. Takaisin syystunnelmiin vei tämä postaus jossa pohdin, mitä oikeastaan tarkoittaa suosittu kielikuva siitä että maapallon rajat ylittävä kulutus on velanottoa luonnolta. Lopuksi pohdin ajoissa perääntymisen taitoa.

Lokakuun aluksi muistuttelin siitä ettei välittäminen suinkaan ole rajallinen resurssi vaan lisääntyy kun uskallamme välittää. Inspirouduin ruotimaan pidemmältikin ihmissuhdevaikenemisen tuhoisuutta. Kerroin, minkä tyyppisiin tehtäviin filosofeja todella tarvitaan työelämässä, mutten ole varma onko työelämä kuullut. Paikastamme universumissa saatiin taas uutta tietoa. Muistutin, että hyvinvoiva puoliso on ylpeyden aihe

Marraskuussa eristin julkisesta keskustelusta uuden virheargumentin: argumentum ad trauma on täällä. Lisäksi listasin asioita jotka uhkaavat avioliittoni arvokkuutta

Joulukuussa uutisoin siitä että pelko-teemaviikoista ja muista maailmanlopun tunnelmista huolimatta on hyvä pitää mielessä, että universumista löytyy myös maailmanalkuja. Lentomatkustus on aikamme suuria saastuttajia, mutta voisiko se alkaa kohtuullistumaan myös omia aikojaan? Jokavuotiseen kysy mitä vain-karnevaaliin tuli ennätyspaljon kysymyksiä. Teitä askarruttivat muun muassa luonnon ihmeet  sekä ympäristöetiikka. Joulun alla ihmettelin, miten rikkaassa maassa elämmekään. Joulun jälkeen oli taas perinteikkäiden syyllisyystalkoiden aika.

Näitte oikein: tähän tuli nyt linkitetyksi jotakuinkin kaikki vuoden "raskaammat" postaukset. Minulla ei nyt ollut itsekritiikkiä lainkaan! Tämä blogi on ollut pystyssä jo lähemmäs seitsemän vuotta, mutta jostakin sitä virtaa vain on riittänyt. Toivottavasti tekin viihdytte matkassani -mutta jos ette viihdy, se on voi voi, sillä isompia muutoksia blogiin ei ole luvassa tänäkään vuonna. 

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments