Saikkupäikky: edistyksen ituja?

Itsehillintäni blogin osalta on ollut viime aikoina vähän koetuksella. Maailmassa ja Suomessakin tapahtuu juuri nyt paljon miettimisen ja kommentoimisen arvoista. Tapahtumien seuraaminen vaihtopenkiltä on alkanut välillä käymään luonnolle. Kunnes kadonnut stressinsietokykyni saadaan korjattua on kuitenkin vielä harrastettava itsehillintää ja koitettava pysyä erossa rasittavista ajatuksista. Pienet perusärhäkkyyden palaamisen merkit on kuitenkin syytä tulkita myönteisesti: kevätaurinko ja krookukset selvästi nostavat henkistä vireystasoani. Myönteistä on myös se että tutkimukset joihin olen jonottanut joulukuulta asti ovat vihdoin alkamassa ensi viikolla. Täytettyäni ajanvarauskirjeen mukana tulleen kyselylomakenivaskan oli kyllä sellainen olo että jo on kumma jos asiat eivät ala Helsingin Viisaiden huomassa vähitellen selkiintyä ja kunnollinen diagnoosi löytyä. 

Rauhallisesti on pitänyt ottaa siksikin että kaamea kevätflunssa iski juuri kun kuvittelin kerrankin selviytyneeni talvikaudesta ilman kunnon kuumetautia. Vaan enpäs selviytynytkään, ja tietysti tipahdin sängynpohjalle juuri samaan aikaan kun Puolison piti lähteä työmatkalle (kuten perheessämme jostain syystä on perinteikästä). Koksun kanssa vietettiin sitten survivalismi-teemaviikkoa. Nyt Puoliso on onneksi taas kotona ja olen päässyt pikkuisen nauttimaan ylell perheellisen peruspalveluista kuten teetarjoilusta ja siitä että välttämättömyyksien lisäksi myös muut tarpeelliset kotityöt on saatu tehtyä. Vielä tänään aion lepäillä tehokkaasti. Tärkeintä on suoriutua jotakuinkin tolpilleen Helsingin Viisaiden vastaanottoon mennessä.


Myös kevätkiireiden ilmaantumisesta on ollut apua. Pieni kirjoitusprojekti toi muassaan tilaisuuden mietiskellä taas ulkoavaruuden asioita. Ulkoavaruuteen liittyvien filosofisten kysymysten funtsiskelu on myös hyvä tapa muistuttaa itseään että maailmassa on paljon uutisvirtojen ja arkiselviytymisen ulkopuolelle jäävää tärkeää, mielenkiintoista ja ihmeellistä. Remonttisuunnitelmat ja perheen firmanpystytys ovat tuoneet muassaan virikettä ja hyödyllistä puuhaa. Puutarhaan kevät on tullut hitaasti keikkuen, mutta kohta sielläkin taas tapahtuu vaikka mitä. Jonotellessa on välillä ehtinyt tuntua siltä ettei mitään tapahdu eikä mikään oikein etene. Kun asioita alkaa listaamaan, huomaa kuitenkin että olosuhteisiin nähden tapahtuu paljonkin. 

posted under , , |

4 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Ihana postaus. Oot sää ihan pärjääjä, kuule!

loves2spin kirjoitti...

I am sorry to hear that you had flu, and glad that spring is there to cheer you!

MamaElf kirjoitti...

Aah..lykkyä tykö Helsingin viisaiden kanssa. Toivottavasti se nivaska lomakkeita ei ollut liian stressaava! Välillä tarttee laittaa täälläkin silmät ja korvat umpeen valtamedioiden otsakkeilta, että todellakin mielenterveys säilyy. Kevät oli täälläkin saarella ihan kovasti tulossa, vaan takatalvi yllätti hieman tällä viikolla niin ankarasti, että piti mennä hakemaan jo varastoon laitetut palttoot takaisin narikkaan.
Nyt vaan varjelet niitä edistyksen ituja, jotta ne versoo...

Saara R kirjoitti...

Ana: Kiitos <3 Kyllä sitä aina pärjää, varsinkaan kun vaihtoehtoja ei ole. X)

loves2spin: Spring comes very slowly this year, but last week was quite lovely.

MamaElf: Kiitos! Ei ollut kovin rasittava lomakekasa kun kaiken sai kuitenkin täytellä kotona rauhassa. Maailmantuskaan taipuvaisten kannattaa tosiaan miettiä uutistenkulutustapojaan. Takatalvessa kärvistellään täälläkin tänä keväänä urakalla. Talvipalttoita en ole suostunut enää varastosta hakemaan, mutta lämpimimmillä neuleilla on sitten sitäkin enemmän käyttöä.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments